merellä vaeltava tuuli sun hiuksissa
kertoisi kuka sä milloinkin oot
etkä sä vaipuisi kenenkään ajatuksiin
et jäisi kiinni vääriin liikkeisiin
Ja sä olisit vapaa niin kauan kuin mä hengittäisin
jonkun toisen ilmaa mun keuhkoihin
tahattomasti huulille kuljit
leikit maailman tuulissa
olit hetken joku aivan toinen
etkä surrut maailman suruja
Ei hymyile sulle enää aurinko
näet itsesi toisella puolen - ja veden alla
olet raskaissa muistossa yhä se kevyt
vai kevytkenkäinen kuka arvaa
Sä katoat vielä maailman tuuliin
sielua syö sun ajatukset -
hitaasti laske minut vesille ja päästä irti
Näin on parempi kaikille
ettei se todeksi muutu
oli valhe käsilleni liian raskas kantaa
ja hauraana muutinkin suuntaa
Minä pelotta pelkäsin enemmän
valoisassa vaani vaarat - peilit
Jos vain näkisit minut niinkuin itseni näen
ja tietäisit jokaisen ajatuksen
niiden ääriviivat ja väritetyn pinnan
Sinä halveksien katsoisit minua
tehden minusta ventovieraan
Vaan kiitän joka päivä
Viikonloppu takana. Paljon uusia ajatuksia, paljon vanhoja herätettyjä. Itsensä kehittämistä ja kamppailua. Humalaa ja uusia tovereita. Viikonloppuna Kuopio sai joulun - joulun syyskuun maisemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti