Tahtoa ja toivoa

Sinä valuit minun sormeani pitkin
kosteana
värjäten maailman eri sanoilla
värjäten minut kokonaan
naulasit minut aurinkoon

nautintoon

Ivalossa. Ivalon auringon alla. Hymyilyttää.

Mun uudet hiukset hymyilyttää mua. Harmi että kuvat jäi Kuopioon. Ihmiset hymyilyttää mua. Niitä en jättäny Kuopioon. Tahtoa lujasti jotakin. Olla luona lähemmin.

Mietin seuraavia päiviä. Laitoin tänään jalkaan suuret kengät ja talvitakin ja kaulahuivin ja lapaset ja otin keittiön sakset taskuun. Ja kävin hakemassa aurinkolasit.

Minä poljin itseni kelkkareittiä pitkin pellolle. Hanki upotti vieressä, vaan ei minua. Aurinko lämmitti kasvoja ja koko kehoa. Tarkkailin teitä, kenet teistä nappaan mukaani. Kävelin ees ja taas.

Hanki kantoi vähän. Sinä kaunis minun lapaseeni jäit kiinni. Et kyllä tahtonut irrottautua kodista, mutta minä vien sinut lämpimään.

Tahtojen taistelu. Tahto voitti. Pääsiäisen paju sormissani kipusin takaisin kotiin. Hymy sai minut tuntemaan suurta iloa. Ja miksei toisinpäinkin. Ei ollut enää syytä olla negatiivinen.

Sanoja. On hankala pukea. Ajatuksiksi. Ei ne näyttäydy samassa muodossa. Onni, kuulostaako onni onnelta? Tahdon sinua halata.

Ja pääsiäinen, ole mun luona. Toivon juhlaa viettäkää!

Kuka kummissaan katsoo ovella ja odottaa

Tuli aaltoilee sun ylitsesi
kuin meri, joka hengittää
ei täällä ole tilaa kahdelle

Miten sä et huomaa

mä haluan huutaa

Miten sä et huomaa 

että muhun sattuu

enkä mä halua itkeä

Miten sä et huomaa

sä, joka olet kaikista lähimpänä

että sä vuodatat mun ymärille

meren

mun omista rikkaista kyyneleistä

Kuka on antanut sulle luvan

lyödä vasaralla nauloja

mun seinämiin

Kuka on antanut sulle luvan

kurkottaa korkeammalle

ja lähemmäs

Kuka on antanut sulle luvan

ottaa miehen rooli

mun kodissani

Kuka on antanut sulle luvan

päätösvaltaan

mun sisälläni

Kuka on avannut sulle oven

toivottanut tervetulleeksi

laskenut sun takin naulakkoon

ja käskenyt olemaan kuin kotona

Vai tulitko sä sittenkin

varkain

kutsumatta

kuokkijana

oman tahdon nojassa

ja oven karmiin nojaten 

flirtaten ja vieden sydämen

viha - rauha - suru

"Mä lähdin lenkille, koska olin vihainen. Laitoin liikaa vaatetta, en jaksanut juosta kauaa. Maa oli liukas, hiekoitus oli kerennyt jääkerroksen alle. Iloiset ihmiset oli kävelemässä markkinoille tai markkinoilta pois. Niillä oli kantamuksia mukana. Lapset juoksi alas liukasta mäkeä. Kukaan ei kaatunut.

Hautausmaalle päästyäni pysähdyin. Katsoin taivaalle. Tumman vihreitä mäntyjä ja kuusia vasten vaalansinistä lähes pilvetöntä taivasta. Kesä. Kesältä se näytti ja tuntui kun aurinko lämmitti kasvoja. Päätin, että en juokse takaisin vaan kävelen, niin kerkeän nauttia enemmän. Ja niin minä kävelin. Ketään ei tullut vastaan eikä takaa.

Kuusen oksa näytti pehmeältä, kävin silittämässä sen oksaa. Sen tuoksu sai minut mukaansa. Silitin toistakin. Katsoin niiden ylväitä ulkomuotoja, silti jokainen erilainen. Yksi oli vieläkin erilaisempi, sen neulaset olivat harvemmassa ja verso sileämmän näköinen. Kävin lähemmäs. Kuusi osoittautuikin pihdaksi. "Huijasit minua kaveri!" nauroin kevyesti.

Hengitin puhdasta ilmaa syvään. Niin lähellä keskustaa, eikä silti saasteita. Ja mä unohdin matkalla, kuinka täynnä itseinhoa olin ollut kun oon vain ollut sisällä. Mä unohdin matkalla, miksi taas petyin ja miksi suutuin. Mä unohdin matkalla, miltä musta tuntui ennen ku mä lähdin juoksemaan.

Ja niin se aurinko paistoi vielä loppumatkakin, mutta mä aloin miettiä. Mä aloin miettimään mikä ois kaikkein kilteintä mua kohtaan. Ja huomasin olevani lapsellinen. Keskittyväni vääriin asioihin. Olevan turhasta mustasukkainen. Olevani liian epävarma. Ja heikko. Ja hautautuvani. Etkä sinä edes auta. Etkä sinä edes huomaa. Ja miten sinä voisit?

Aurinko paistaa yhä. Ikkunan läpi. Sälekaihtimet ovat kiinni.



Kaikkein kilteintä ois päästää irti."

päivät vierii sun hartialta pois

Sinä päivänä satoi räntää
ja sinä itsesi uneen joit
Syvä uni johdatti sinut laivaan
ja laiva merelle kävi hii-o-hoi!
Ei näkyvissä horisonttia,
vaan elämä, ja ah, purjeet -
puhalsi tuulta, ja auringon paisteessa
sinä rukoilet uutta tilaisuutta

Jäärailossa
sinä hymyilet
ja naurat suu täynnä perhosia
Onnellinen ihminen
on laps' joka näkee maailman 
ilman murheen huntua

Naura vain, naura vain
laula laulu kateuden
Tanssi vain, tanssi vain
pillin mukaan toisien

Koskettaa voisit niin monia
lyömättä ja vihaamatta
Vaan vapautta riistämällä -
luulet saavasi itselle onnen

Kuinka monta valhetta
on ripustettu sun pyykkinarulle
Kuinka monta turhaa viha-sanaa
on lausuttu sun seinän tapeteille
Ja kuinka monta anteeksiantoa
olisit voinut antaa ja pyytää
Vaan edelleen he rikkovat toisiaan

Älä unohda kaivata
älä unohda ikävää
älä unohda rakastaa

Vaan eihän minun pitäisi
sinua muistuttaa
(17.3.13)

suullinen sitä ikävää,
mikä sisällä kuohuu,
yksin sängyssä.
sylillinen sitä intohimoa,
minkä joutuu tukahduttamaan,
ilman sinua.
kourallinen rakkautta
kourallinen onnea
kourallinen elämää
Ole minun luonani
tänä iltana
tässä ajassa
ilman kelloa

Kotona vai kotoa pois?

[su 10.3.] Kuopiossapa kuitenkin.

Itsevarmempana kuin ennen;

ei maailma tahtonutkaan minusta pois

ei se tahtonutkaan vahingoittaa

vaan tehdä minusta 

vain vähän vahvemman

Loma oli, loma meni. Muistoja taskut täynnä.

[12.3.] Noniin, eli eilenhän oli mun synttärit JEE ja olin vakaasti päättänyt, että kirjotan teille tänne postauksen. No, empä kirjottanu. Ei sillä että mä olisin mitään muutakaan tehnyt. Juhlin kumminki mun synttäreitä kahteenki otteeseen jo hiihtolomalla.

Ensiksi perheen ja kummien kanssa ja sitten vielä kavereitten kanssa. Yllätyksekseni en myöskään ottanut lomalla mitään muita kuvia kuin nuo ylläolevat ruokakuvat. Hups.

Sinä peittelit minut hymyysi
ja iltasaduksi annoit suudelman
joka johdatti minut kauneimpaan uneen
Nyt pyydän vain,

tuokaa todeksi se, mikä uneksi muuttui

mikä huulille jäi lisää aikaa anomaan

mikä tanssia vieläkin sinulle keholle tahtoo

mikä kasvoilla vielä onnena näkyy

Mä pyydän vain

vielä yhden yön

sanoa huulillesi,

kuinka minä vain sinua rakastan

Jalkakäytävällä yksinäinen
vaan kahdet askeleet
jää tuoreeseen lumeen
Ja minä kaadun käsivarsillesi
miettimään huomista onnea

Ja tänään tulee rakas Maija kylään! ♥

Tanssahdellen aurinkoon

Kiire muka. Niinhän sä sanot. Pyh sanon minä. Totuudenmukasempaa olis sanoa, etten ole vain jaksanu. Mutta tänään täällä aluillaan oleva kevät sai aivan uudet mittasuhteet; mä näin nurmikkoa!

Olin kävelemässä - sunnuntai-ajelulla kävellen ennemminkin - koulusta kotiin ja tämän minä näin matkalla! Vihreää, liian vihreää. Hui, nyt on kuitenkin helmikuu. Edes maaliskuussa ei kuulu olla näin vihreää, tuskin vielä huhtikuussakaan..

Mutta siitä sain tarmoa. Tuntuu, että talvi alko ihan vasta, kun lumethan tänne sato marraskuun lopulla ja nyt ne ajoittain näyttää jo aivan sulaneelta. Kevät - on se silti jo tervetullut. Ja kesä ja ystävät ja työharjottelu.

Ennen sitä kuitenki hiihtoloma. Huomenna juna kohti Oulua ja perjantaina matka jatkuu kohti pohjoista. Voi kuinka keveän kevyt olo ja hymy huulilla minä mietin Lappia, kotia, ystäviä..

Niin tosiaan, haluaako joku adoptoida mun jääkaapin sisällön hetkeksi? Meinaa tulla hoppu, että kerkeää syödä kaikki pilalle menevät. Tai ehkä ne sieltä mukavasti tulevat minua vastaan kun taas tänne kotiudun:))

En oo nyt vähään aikaan kirjottanu mitään. En ainakaan mitään kovin tähdellistä. Se on vähän inhottava ajatus. Junnata paikallaan. Inspiraation puuttuessa vain ajelehtia satunnaisten mietteiden kanssa, joista ei kuitenkaan saa paperilla kiinni koko ideaa.

Ehkä se onkin se loma, joka tulee juuri sopivaan aikaan.Onhan sitä herran jestas pitänyt tehdä tällä viikolla kolme koulutehtävää. Nauran kun muistelen lukio-aikoja. Kuinka helppoon sitä onkin kerennyt jo tässä reilussa puolessa vuodessa tottua. Kaihoa.

Milloin on sinun luonasi

tanssittu valssia tangon askelin?

Ratkaisu vai pakoreitti

Tästä tulee jokin hyvin epämääräinen postaus jossa on kuvia viime viikon puolelta tähän päivään. Ja paljon ruokaa koska mä rakastan ruokaa. Ylhäällä mustikka ja mustikka-karpalomuffinsseja ilman kananmunaa tai perunajauhoja ja huteriahan niistä tuli. (sitä paitsi huomasin myöhemmin, että mulla ois ollu kaapissa perunajauhoja..)

Menin tämännäkösenä kouluun viime viikolla ja kaveri ei meinannu tunnistaa. Alla olevassa kuvassa  on tarkemmin maailman ihanin unisieppari-kaulakoru, jonka sain Varjalta, piristämään arkea. Koulussa kovinkin hyödyllinen viemään painajaiset pois kun nukkuu tunnilla.

Kuvia joiden oli tarkotus tulla blogiin, mutten saanu ikinä kirjoitettua ja sitten vaihtui hiusten värikin. Jostain syystä tykkään tuosta alemmasta, vaikka yleensä näytinki tosi tyhmältä kun huulissa oli väriä ja oli noin vaalea hiukset. Siksiki niiden väri vaihtu, vaikkakaan en oo vielä uskaltanu kokeilla miltä tummanpunainen huulipuna näitten hiusten kaa näyttää.

Smoothie, ah, voisin syödä vaikka joka ilta jos joku kävis kaupassa mulle. Ylemmässä on päärynää, luonnonjugurttia, lusikallinen maitorahkaa ja leseitä. Alemmassa taas banaani, pakastemarjasekoitusta ja luonnonjugurttia. Parasta, helppoa ja nopeaa. Ainut ärsyttävä puoli on likaset astiat haha.

En oo pitkään aikaan jaksanu tehä mitään ihmeellisempää ruokaa. Tänä viikonloppuna tein lasagnen alusta loppuun itse ensimmäistä kertaa ja nam. Maistui kyllä ja pakkaseenkin meni muutama annos.

Tänään en oikeastaan saanut mitään muuta aikaan kuin siivottua keittiön, tehtyä puoli-ranskanletit molemmille puolille ensimmäistä kertaa ikinä ja tehtyä daimkeksit loppuun. En taaskaan onnistunu lähellekään oikeaa lopputulosta (mikä loistoleipuri huihai!), enkä tiedä johtuiko se siitä että näihin tuli vahingossa vähän liikaa voita vai siitä että jätin sokerin (2 dl!!!) kokonaan pois, koska olivat jo valmiiksi niin makeita ettei voinut paljoa syödä, vai siitä etten "keittänyt" tarpeeksi. Pitää kyllä kokeilla joskus uudestaan, ehkä seurata ohjetta vähän tarkemmin. Ylijäämä taikinasta tein fudgeja ilman suklaata. Ja ihan vallan hyviä ovat kyllä niinkin!

Rakkaudesta ruokaan.