dublin's bubblin!

DAY 1 and 2

Maa näytti vihreältä. Kaikki näytti vihreältä. Talot muistutti englantilaisia taloja. Savupiiput näytti hassulta. Liikenne oli vasemman puoleinen. Isä meinas lähteä ajamaan taksilla - vahingossa. Kuski ojensi virnistäen avaimia. Isä ei ottanu niitä vastaan. Keskustan pääkadut oli ykssuuntasia.

Hotellilla ei päästykään hotelliin. Äiti meinas hermostua. Sisko toimi tulkkina. Lämmintä vettä ei kuulemma tullu. "Eli ei ole tilaa", sanoi veli. Päästiin toiseen hotelliin. Liian kauas keskustasta. Seuraavana päivänä päästäis meidän oikeaan hotelliin.

Väärässä hotellissa kaikki valitti: "Vessan lattia on liukas" "Täällä ei ole pyykinpesukonetta - eiku oho on! Ei ole astianpesukonetta" "Täällä ei ole nettiä" "Tää on liian kaukana". Yritin sanoa, että täällä on kivasti peilejä. Kokovartalo peilejäkin kaksin kappalein. Vuodesohva oli kelvoton. Saatiin naapurihuone myös, ihan ilmaseksi.

ekan illan kauniit maisemat!

teinipeili-vaate-peiliherutus

maisemat makuuhuoneen ikkunasta hotel the wrong

Sitten siirryttiin uuteen hotelliin. Hotelli oli just hyvä. Täydellinen. Ihanuus. Vuodesohva oli kunnollinen. Sijainti erinomainen. - tai ainakin kaikki tuntui niin hyvältä edellisen hotellin takia. Totuutta oli raskaat ovet jotka ei pysyny auki, huutavat vesiputket ja neljänhengen ruokapöytä viidelle sekä täysin käyttökelvottomat tyynyt ja näkymä työhuoneisiin - mutta ei me valitettu!

DAY 3

Ostoskeskus Jervis sijaitsi nurkan takana, joten juoksimme siskon kanssa heti aamusta sinne. Tarkoituksenani oli löytää ylppärimekko ja kaikki härvelit siihen. Sekä jotkut kävelykengät ja kesävaatteita. Siskolla oli omat toiveensa ja pian me pureuduimme kunnolla Jervisin syövereihin ja löydettiin mm. nämä ihanuudet: Forever 21, Bershka, New Look ja Schuh. Sekä tietysti nurkan takaa Penneysin! Jervisin vieressä oli myös kaksi muuta ostaria mutta lähimmäisestä tuli meidän suosikkimme.

tunnettu Temple Bar

uudessa yöpuvussa!

DAY 4

Ajatusleikkiä. Ostanko sen mekon minkä löysin. Enkö osta. Ostanko. Lisää shoppailua. Lisää hyvää ruokaa. Huomasin aamupalankin maittavan aina niin kivasti. Vai johtuiko se siitä, että koko perhe koolla? Selostukset lyhenee...

päällä juuri ostettu hame

DAY 5

Lisää shoppailua. Päätin ostaa mekon. Sovitettuani paljon kalliimpia ja joko tylsempiä tai huonosti istuvia + huonolaatusia. Aloin metsästämään tosissani kenkiä. Ja boleroa. Ja Dublin aika olisi pian ohi! Kiirettä piti.

uusi paita päällä! ostettiin siskon kanssa samanlaiset. toinen pinkillä tekstillä

 

DAY 6

Viimeinen shoppailupäivä! Pakko löytää kaikki mitä tarvitsee - mutten löytänyt. Ostin silti muuta ja shoppailin kaikki tuliaiset. Päivä kului kiireisesti ja illalla tuli levoton olo: halu tehdä jotain. Pienen hermoromahduksen jälkeen päätettiin veljen ja siskon kanssa lähteä katsomaan yötä, kun emme olleet vielä missään käyneet. Paitsi pubeissa, mutta niitä nyt oli joka nurkalla. Ja yleensä syömässä. Yhtenä iltana tosin kuuntelemassa irkkumusiikkia isän toiveesta! ...tai saattohan se lahjoa meidät Hard Rock Cafen paidoilla... Mutta mojito oli hyvää ja musiikkikin oli hyvää!

Kuitenkin. Lähdettiin siis baariin. Koska päivä oli ollut lämmin, ei otettu takkeja mukaan ja päätös oli hyvä. Ei tullut kylmä, vaikka käveltiinkin pidemmälle kuin ensin suunniteltiin. Käytiin ensin jossain yökerhon tapasessa ja sen jälkeen suunnattiin kuuluisaan nähtävyyspaikkaan nimeltään The Church. Ravintola/baari/yökerho joka ennen oli ollut kirkko. Toisaalta oli tiistai ja yökerho oli kiinni, eikä ihmisiä ollut paljon, mutta oli se silti aika hieno!

Päivällä:

Illalla:

pakollinen teinipeili ja hieno vessa!

DAY 7

Vuokrattiin viimiseksi päiväksi auto ja lähdettiin pois Dublinin vilinästä vihreään Irlantiin. - tai jos voi sanoa rauhalliseksi sitä, että puristaa auton penkkiä täysiä kun sisko ajaa väärällä puolella tietä ja väärällä puolella autoa ja aivan liian kapealla kaistalla. Lampaita ja lehmiä näky kaikkialla. Joka puolella oli vihreää. Kun noustiin ylemmäs ja ylemmäs nähtiin ihan Suomen metsän näköistäkin havumetsää.

Viiminen päivä meni kuin siivillä. Poikettiin Outlet-kaupungissa ja Hollywoodissa! Naurettiin ja meinattiin tukahtua nauruun. Kun luultiin, että ollaan n. 20 km päässä oli matkaa Dubliniin vielä lähemmäs sata. Mitäs me kartanlukijat.

Huippu reissu! Jos jaksan teen myöhemmin postauksen siitä mitä ostin :)

liikaa liikaa liikaa liikaa

Hirviö olo. Eilen liikaa tyhjiä pulloja, liikaa tanssia, liikaa ihmisiä, liikaa alkoholia, liikaa kulutettua rahaa. Tänään sen näkee. Tänään se tuntuu. Kosto. Rangaistus. Karma.

Voitin kilpailun edes tietämättä että osallistuin. Tai että semmonen oli. Ysäri-illan asupalkinnon. Pukeudun vanhasti? Kuvia vapusta tulee ehkä joskus. Ehkä ei. Nyt ei. Tehtiin kaveriporukalla paidat. Vappupaidat. Mun ei meinannu pysyä päällä. Suurimman osan illasta se pysy.

Liikaa kuoharia. Liikaa salmaria. Liikaa mustikka shotteja. Liikaa drinkkejä. Huh.

On ylipäänsä saavutus, että onnistuin raahautumaan kirjottamaan tätä.

Huomenna Oulu. Ylihuomenna Dublin. Elämä on ihanaa - olo on kamala.

ENjoy

asiat joita sanoit, juuttuneet mieleeni

Kun mä näen sut - sä olet kauniimpi kuin ennen. Kun mä näen sut, mun huulet kääntyy hymyyn. Ja kun mä puhun sulle, mä en vain pysty keskittymään mihinkään. Ja sun silmät. Sun silmät. Ne ei olis vaan maininta henkilön ulkonäössä, vaan omis kirjasta koko luvun.

Mä en pysty lukemaan kirjaa, jota oon lukemassa, koska mun pitäis lukea pääsykokeisiin. Joten en lue mihinkään. Joten mikä idea tässä on?? Mä en voi olla kysymättä sitä joka ilta kun päivä on mennyt tekemättä mitään. Ja ne vielä sanoo, että virheistä oppii. Mä en olis niin varma.

nurkan takana

Hän

vailla kadonnutta sielua

kamppailee

 Mä olen lähdössä Dubliniin. Mä en osaa pakata. Mä toivon että ottaisin siellä kuvia. Mä olen aika toivoton tapaus, joten saatan tulla tyhjän kameran kanssa takasin. Viime ulkomaanmatkalla - Englannissa - mä hajotin mun kameran. Yes.

Ystäväni Varja otti kaikki tämän postauksen kuvat ja siitä laatuero. Jaa......sittenhän se meni tietenkin taas tähän:

 

...Eikä siitä sen enempää. Mutta kattokaa vielä kuinka pitkät nää jo on! Voi juku ne kasvaakasvaakasvaa KASVAKAAA

Onni palapelissä

Aaltoileva hymy hiipii huulille
ujo aurinko kurkistaa lehväspuiden takaa
onni on vain pienistä sirpaleista koottu palapeli
Jotain niin suurta
(10.3.)

Teen kaikkea vältellen pääsykoekirjoja. Vältellen vastuuta. Vältellen tulevaisuutta. Elän vaan kirppispöydälle. Uskokaa tai älkää: mun päivän kohokohta on käydä siivoamassa mun pöytä. On niin kivaa huomata kuinka tavaroita katoilee. Iltaisin miettiä paljonko rahaa voisi olla jo tallessa. Päivisin miettiä, mitä vielä sinne veisi. Ja kun se aika päivästä koittaa, että menen katsomaan pöydän, se useimmiten saa minut niin hyvälle tuulelle.

Turhaa tavaraa on poissa. Muutettu rahaksi. HipHipHei.

Vanhoja valokuvia
väritettyinä
Tarina toistuu
sielu vapautuu
(27.3.)

Tänään kuulin kun porukat puhu, että mun pitäis hakea töitä. Niinhän mun pitäiski. Ja haluaisin tehdä töitä. Jos se hakeminen ei olis niin pirun hankalaa. Jos mä vain uskaltaisin..

virhe marginaalissa
toistuvia vääriä sanavalintoja
ja niiden takana totuus
jota kukaan ei kuule
(29.3.)

Ja voisinhan mä lukea niitä kirjojakin. Jos tajuaisin niistä mitään. Jos ymmärtäisin edes vähän mistä tässä maailmassa on kyse. Mutta ei. Kaikki on tehty liian abstraktiksi. Ja toisaalta - aivan liian konkreettiseksi. En ymmärrä miksi minun täytyy runouden sijaan lukea suomen kieltä. Tai kirjallisuutta. Tai journalismia. Kun haluaisin vain kirjoittaa. Oppia. Kehittää inspiraatiota. Tehdä virheitä ja onnistua.

Sen sijaan opiskelen. Kirjallisuutta. Kirjallisuuden pääsykokeisiin. En ymmärrä sanakaan enää.

Sivusta katsot
kuin rietas
yhdestä hetkestä hullu
Toisesta vapaa
kolmas lyönti kestää ikuisuuden
e l ä m ä
(1.4.)

Olen hullu mielikuvista. Sekomassa haaveista. Olen tulevaisuuden mielipuoli.

Anna aamuja, iltoja
päiviä ja öitä
Anna viikkoja, kuukausia
huomisia ja eilisiä
Anna tunteja, sekunteja
minuutteja ja vuosia


Anna aikaa rakastaa
(23.4.)

Olen kirjoittanut paljon. Olen antaunut tekstin valtaan. Olen toivonut mielipiteitä. Ja edelleen olen pöytälaatikkorunoilija. Vaikka kirjoitin kirjan. Haluaisin kirjoittaa toisen. Haluaisin piilottaa sen - ja näyttää kaikille. Verinen sielu keskellä paperia. Ei kovin kaunista katseltavaa.

Katoava
enää heijastus veden pinnassa
enää tumma varjo seinässä
enää kuiskaus sanotusta lauseesta
enää pisara rankkasateesta
Ja niin todellinen
(tänään)

Ja hei. Sain mun hiukset takas :)

Tunnustus

Tehtävänä on:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Kertoa itsestään 7 faktaa
3. Lahjoittaa tunnustus 15 bloggaajalle
 
Kiitän sydämellisesti Varjaa tunnustuksesta, pyydän anteeksi aikaansaamattomuuttani, poistun ja kummarran.

 

1. Tällähetkellä, juuri nyt, juuri tänään mä rakastan tätä päivää. En kaipaa mihinkään muualle. En tarvi mitään muuta. Maailma on kaunis.

2. Aika usein, ilman syytäkin, mä tunnen itseni hyvin alakuloiseksi. Tuntuu, että en osaa ja en uskalla edes yrittää. Maailma on liian iso.

3. Haluaisin olla rohkeampi. Uskaltaa arkipäivän asioita. Haluaisin uskaltaa avata suuni. Minulla olisi asiaa. Mun sisällä joku huutaa eikä pääse ulos. Se ahdistuu.

4. Mä oon hyvin ristiriitainen ihminen. En melkein ikinä tiiä mitä haluaisin. En osaa valita. En osaa tehdä päätöksiä. Haluaisin valmiita vastauksia vaikka tiedän ettei niitä ole.

5. Alkoholi ei sovi minulle. Puhun liikaa. Puhun henkilökohtaisia. Lempinimeni vois olla Lörppö.

6. Mulla on oma runokirja. Haluaisin epätoivosesti kuulla muiden mielipiteitä - toisaalta en haluais näyttää sitä kenellekään.

7. Mä olen tunnevammanen.

 

Hyvää päivänjatkoa! :))

Ihanaa päivää, yötä, iltaa ja aamua

Siitä on ikuisuus. Tiedän. Vietin aikaa sukulaisten kanssa. Lapin mökin ihanissa maisemissa. Ja täällä kavereiden kanssa. Itkin, nauroin, huusin, lauloin. En kirjoittanut. Anteeksi.

Ja nyt. Mä vain. Mä olen nyt niin onnellinen että mä en pysty kirjottamaan. Tai kukaan ei pysty sitä lukemaan. Joten anteeksi. Mun naama leviää hymyyn. Mun pää räjähtää onnesta. Mä nauran. Mä hymyilen. Enkä mä muista milloin oisin viimeksi ollu tällänen. Kaikki on ihanaa.

Lumisade. Kirpputoripöytä. Sänky. Ruoka. Musiikki. Autolla ajo. Edessä häämöttävä matka. Tämä hetki. Ystävät. Perhe. Kämppä. Minä.

Nyt kaikki ottaa itselleen tilaa, kuuntelee:
NeverShoutNever - Can't Stand It
Hyppii ympäri kämppää ja laulaa mukana.

Sitten voitte rauhottua tähän:
Auburn - Perfect Two

Ja jos ne maistui hyvältä, voin onnitella. Ehkä meissä on jotain samaa - siitä ei ehkä kannata onnitella =)

liian paljon liian vähän

Kamalaa. En oo kirjottanu pitkään aikaan. Itse asiassa oon vältelly sitä. Liikaa ajatuksia, liian vähän sanoja. En oo kirjottanu mihinkään. En oo oikein jutellu kellekään. Nyt lukulomalla oon vaan ollu. Neljän seinän sisällä vähän liikaakin. Ja sitten on tapahtunut niin paljon. Liikaa? En tiedä. Jokatapauksessa - minusta tulee ylioppilas!

Jännittävää. Ja toisaalta ei. Ehkä koko ajan sisälläni tiesin, että kyllä kirjotukset ihan hyvin menee. Ja sitten käykin varmaan joku überhomma ja en saakaan nyt lakkia...Ei nyt olla pessimistejä. Koska meillä on kaikki hyvin. Minulla ja kolmella sivupersoonallani.

No okei, se yksi on kyllä vähän hukassa. Toinenkin mutta se on hyvällä tapaa hukassa.

Ulkona on melko harmaata. Kohta lähden seuraamaan etelän lämpöä ja jätän blogin taas...Omatunto jo kolkuttaa mutta ehkä saan jotain kuvia. Tai ajatuksia. Tai runoja tänne. Edes jotain.

Aurinko
Aurinko

Kaikki on epäselvää ja sotkuista. Mutta onneksi minun ei tarvitse tietää. Minun ei tarvitse aina onnistua. Minun ei tarvitse olla paras. Minun ei tarvitse osata. Minun ei tarvitse. Koska en osaa. Mutta ei kukaan osaa. Monet osaavat enemmän kuin minä mutta minäkin osaan. Välillä. Jotain. Ehkä.


Tätä olen tehnyt;

Eli hengaillu söpöjen tipujen kanssa!
Ja katsonut Greyn Anatomiaa, nyt vasta oon ihastunu ja suosittelen kaikille =)
+ Marmoroin kynnet ensimmäistä kertaa ja se oli tositosi hauskaa joo!