Jokainen joka vaatii liikaa

Jos vain olisit katse mun silmissä
merellä vaeltava tuuli sun hiuksissa
kertoisi kuka sä milloinkin oot
etkä sä vaipuisi kenenkään ajatuksiin
et jäisi kiinni vääriin liikkeisiin
Ja sä olisit vapaa niin kauan kuin mä hengittäisin
jonkun toisen ilmaa mun keuhkoihin

tahattomasti huulille kuljit
leikit maailman tuulissa
olit hetken joku aivan toinen
etkä surrut maailman suruja

 

Ei hymyile sulle enää aurinko

näet itsesi toisella puolen - ja veden alla

olet raskaissa muistossa yhä se kevyt

vai kevytkenkäinen kuka arvaa

Sä katoat vielä maailman tuuliin

sielua syö sun ajatukset -

hitaasti laske minut vesille ja päästä irti

Näin on parempi kaikille

Jo tiesin kun lupasit
ettei se todeksi muutu
oli valhe käsilleni liian raskas kantaa
ja hauraana muutinkin suuntaa
Minä pelotta pelkäsin enemmän
valoisassa vaani vaarat - peilit

Jos vain näkisit minut niinkuin itseni näen
ja tietäisit jokaisen ajatuksen
niiden ääriviivat ja väritetyn pinnan
Sinä halveksien katsoisit minua
tehden minusta ventovieraan

Vaan kiitän joka päivä

Viikonloppu takana. Paljon uusia ajatuksia, paljon vanhoja herätettyjä. Itsensä kehittämistä ja kamppailua. Humalaa ja uusia tovereita. Viikonloppuna Kuopio sai joulun - joulun syyskuun maisemalle.

Elämä

Kun vastaat useammin kyllä, kun otat riskejä, kun yrität, voi elämä antaa jotain aivan uutta. Mahdollisuuksia, unohtumattomia hetkiä, kokemuksia, riemuntunnetta. Ja välillä täytyy epäonnistua. Välillä pitää huomata, että on tehnyt väärän valinnan. Aina pitää oppia ja kokeilla.

Jos vain hengittäisit vielä

minä matkustaisin ajassa eteen

ja laittaisin sinut keinumaan keinutuoliin

terassille

ratkomaan ristisanoja

ja kahden tuolin natina

olisi ainut ääni tuolla erämökillä

ja hymy sinun huulillasi

välittyisi myös toisen ryppysille kasvoille

jos vain voisin.....

antaisin sinulle vanhuuden ja nuoruuden päivät

Et sinä tule katumaan vanhana niitä valintoja, jotka teit, vaan niitä, joita et tehnyt. Et tule katumaan niitä asioita, jotka teit, vaan niitä, jotka jätit tekemättä. Et tule katumaan epäonnistumisiasi, vaan huomaat, että kaikesta olet jotain oppinut. Et tule katumaan hetkessä elämistä, vaan sitä, että kiirehdit eteen tai elit liikaa menneessä. Ja sinä tulet muistamaan ne hetket, jotka merkitsivät sinulle kaikkein eniten.

ja joka ilta minä toivon

että annat minulle

aamun

Vielä minä joudun itseäni muistuttamaan, ettei kaikki ole itsestäänselvyyksiä. Ettei terveys, ei rakkaus, ei koti, ei hymy, ei perhe, ei ystävät, ei turva, ei onni, ei rauha, ei vapaus -- ole itsestäänselvyys. Ja on opittava olemaan kiitollisempi, osattava iloita pienistä asioista, annettava asioille aikaa tapahtua. Muistettava että asiat voisivat olla huonomminkin ennemmin kuin muistutettava itseään siitä, että aina voisi tehdä paremmin.

Sinä olet minun

katkeamaton punainen lanka

joka nousee kuin

maanalainen aurinko

tervehtimään yötä aamun koitteessa

Ja sinä olet minun

nouseva laskeva nousuvesi

joka hukuttaa alleen

ajatukset

(6.11.)

Hippusia tuulesta sateen aikaan

Liian paljon, liian vähän.

Väärään aikaan, väärässä paikassa.

Ei me osata elää - eikä lentää.

Sinä olet liian kiinni sinun vanhassa kuviossa.

Etkä uskalla nostaa minua käsivarsillesi.

Ja edelleen minä odotan ovesi takana sormet jäässä.

 

Minä odotan niin kauan, että sinä tiedät.

Ehkä haet minut sisään, ehkä karkaat ikkunasta, ehkä vaihdat lukon.

Mutta sinulla on avain tulla hakemaan minua.

 

Jos sinä haluat minut, halaa vain tuulta.

Sillä tässä minä olen, sinun luonasi.

Ripustumassa viimeiseen toiveeseen mielessäni.

Että jos sinä vain tulisit ja valitsisit minut.

Vaikka tuulisin väärään suuntaan, sinä nojaisit minuun.

Ja minä pysähtyisin.

Runoutta

Tuulet mun sydämen läpi
ja luulet ettei se merkitse mitään
Sä kuvittelet itsesi näkymättömäksi
mutta mun sydän tuntee kaiken
ja se näkee sen aistien kautta


Kun minä sanon 'Tahdon'
sinä sanot 'Jos'
eikä susta ehkä koskaan
tuu valmista
Ensin pitäis parantua haavoista


Ylempänä kaks runoa, joita oon miettiny. Niitä pitäis parantaa, tummennetut on ne kohdat, joista tykkään ja joiden takia laitoin nuo tänne. Luomistyötä. Keskeneräisiä runoja.

Oon vähän vihanen uudelle teknologialle. Mun runot on ympäri viittä eri vihkoa, ympäri koneen kymmentä eri kansiota; yhdessä tiedostossa yksi runo, toisessa kaksikymmentä. En tiedä mitkä on uusia, mitkä vanhoja, mitkä oon laittanu jonneki esille, mitkä on kadonnu. Ärsyttää ja se on turhauttavaa. Jos ois helppo vanha aika mun runot ois yhdessä vihossa kaikki koossa. -- Ja en sais ikinä mitään mun töistä julkisuuteen. Nyt se on helppoa. Vaikkei niille julkisuutta saakaan.

Joten mutkan kautta takaisin lähtöruutuun.

Suuren Runokilpailun antologistit ois pitäny jo valita. Lokakuussa piti ilmottaa niille, kenet valittiin. Eli joko näin ei oo tapahtunu, tai todennäköisemmin; mua ei oo valittu. Oisin halunnu olla mukana kisassa ja ajattelin, että ois voinu olla mahdollisuus, mutta nyt näyttää vähän eriltä. Pikku hiljaa sopeutumaan ajatukseen, mutta toivosta ei luovuta, kun ei ole vielä julkistettu!

Ja onhan mulle joka tapauksessa tulossa arvostelupalvelusta pian laskua ja perään arvosteluja.
En aio lopettaa kirjottamista, mutta varmaan tuo palaute tulee vaikuttamaan muhun aika paljon.

Tämmöstä pohdiskelua tällä kertaa.

Suuria tunteita, pieniä sanoja

Eli perjantaihan lähti käyntiin sillä, että lähdin siivoamaan vanhaa kämppää. Päätin kävellä, koska ilma oli kaunis. Paisto aurinko ja lunta oli maassa. Mielessä oli paljon asioita, joten raitis ulkoilma tuntui muutenkin hyvältä vaihtoehdolta. Sisällä mua odotti järkytys ja sain oppia kantapään kautta, että muuttosiivous kannattaa tehdä heti muuton jälkeen. Viikossa olivat tytöt saaneet keittiön siihen kuntoon, että välistä tuntu kuin oisin ollu Sillä siisti ohjelmassa tai jossain vastaavassa. Kaikkea en edes alkanut siivoamaan, koska sotku oli vain jotain niin ällöttävää. Kotiin kävellessä mieli oli kevyt. Kävin samaa matkaa palauttamassa avaimet ja kotona tein elämäni ensimmäisen sosekeiton ja vieläpä parsakaalista!

Lauantaina sain aamiaisen sänkyyn. Tai siis - hain aamiaisen sänkyyn ja aloitin päiväni elokuvalla. Myöhemmin päivällä siivosin vähän kämppää ja katsoin toisen elokuvan syödessäni. Taivas oli jossain välissä tosi siistin värinen, vaikken siitä oikein kuvaa saanutkaan. Illalla ystävä soitti, että on lähdössä illanviettoon - ja siellähän kaikki muutkin Ivalon toverit oli juomassa - kun olin tekemässä joulukortteja. Siitä tuli semmoinen olo, että missähän mun elämä on. Olis kiva saada kavereita täältäkin, mutten oikein tiedä mistä niitä saisin. Laitoin kortit syrjään, lämmitin saunan ja käänsin yksinolon positiiviseksi asiaksi. Söin hyvän iltapalan ja menin nukkumaan miettien mukavia asioita.

Tänään, sunnuntaina, soitin tietenkin ensimmäiseksi isälle. Laitoin vasta perjantaina kortin postiin, joten ehtii korkeintaan maanantaiksi tälle. Pää oli jumissa, samoin selkälihakset. Tuntui, ettei päivä lähde ollenkaan käyntiin. Laitoin kynttilöitä palamaan, vaikka ulkona oli valosaa ja katsoin Frendejä kun niitä tuli telkkarista. Onpas ollut rento viikonloppu. Halusin tehdä jotain, joten aloin leipoa. Koska kaupat ei tietenkään isänpäivänä oo auki, reseptiä piti soveltaa. Oon jo hetken halunnu tehä jotain suklaasta ja muffinsit on nopeita, joten sain aikaseksi mutamuffineita. Eipä tullut kauniita ja lusikallahan noi pitää syödä, mutta eiköhän ne katoa :)  Sisältä ihanan sulaa suklaata nam.

Tänään pitäis vielä siivota keittiö, onneksi mun kiva tiskikone varmaankin auttaa mua, lukea kahteen tenttiin ja muuta en keksikään, mutta kaikkea muuta kuin noita varmasti teen! Ehkä alotan päivän ruualla ja teen itselle tonnikalatoasteja koska nyt alkoi tekemään mieli.

Hyvää isänpäivää ja rentoa sunnuntaita!

Mulla alko viikonloppu

Ollut koko päivän ulkona, niin nythän saa sitten olla koko viikonlopun sisällä? Right?

Ehkä ei. Mutta tämän päivän saa. Nyt ei mietitä mitä pitää tehdä, eikä tehdä mitään. Hyvää ruokaa ja elokuvia. Siitä koostuu tämä päivä.

savuporotahna, ruis- ja paahtoleipäpaloja, sirkusaakkosia, sour cream & onion sipsejä ja lidlin vichyä

Näitten hömppien lisäksi on vaihtoehdoissa Dark Shadows, The Princess Bride ja Labyrinth. En tiedä vielä mitä katson. Kävin myös ostamassa joulukorttitarvikkeita ja isälle meinasin tehdä kans kortin. Saa nähdä mitä saan aikaseksi. Hyvin mahollista, että katon vaan elokuvia. Mutta saan minä.

En tahdo enää luvata

että aurinko nousee huomennakin

koska minulla ei ole voimia

muuttaa sinun maailmaasi

Taas on nälkä

Nimittäin seuran nälkä.

Mä nuuskin pientä pakkasilmaa. Ei täällä ole pakkasta. Lumi narisee vihdoin mun jalkojen alla. Hymyilen männylle, joka kantaa jo pientä lumipeitettä. Se on kauniimpi, kuin sen vieressä oleva kalju vaahtera. On männyn aika loistaa, olla se upea puu, joka se aina on sisimmässään ollut.

Puhun ystävän kanssa puhelimessa. Askeleet taittuu hitaammiksi. Täällä on niin kaunista. Kuulen puhetta takaapäin. Joukko iloisia nuoria ohittaa mut rupatellen ja nauraen. Mä katson niitä vino hymy huulilla ja haluaisin olla joku niistä. Kuka tahansa.

Tai en. Omia ystäviä mä kaipaan. Mä kaipaan sitä porukkaa, jossa mun oli niin hyvä olla. Meitä. Ja sitä miten me tehtiin meidän oma maailma. Sitä yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, sitä mä kaipaan.

Ja mä kaipaan ystävää, jonka kanssa olla kahdestaan. Jonka kanssa valvoa koko yö ja nauraa jutuille, joita kukaan muu ei ymmärrä. Jonka ajatukset kuulee oikein, vaikka tämä sanoo ne väärin. Joka ymmärtää jo puolikkaasta sanasta. Ystävää, joka hymyilyttää, kun yöllä herää, ja näkee tämän kasvot.

Tekee mieli punaviiniä.

sydän on kotona

Olet hiipunut
taistellut hullunlailla
ja väistänyt tieltä
Olet väsynyt;
nähnyt jo kaiken kauneimman
kokenut kaiken rummimman
Mutta anna minun näyttää
ettei kaiken tarvitse
olla mustavalkoista


En ole kerennyt kirjoittaa. Tai olen, paljonkin, mutta en tänne. Koska ei ole ollut nettiä. Nyt istun uuden kodin lattialla ja hymyilen. Mulla oli hyvä viikonloppu. Vanhemmat ja veli oli täällä. Tuntu hyvältä, kun ei ollut yksin. Ja tuntuu edelleen. Värjäsin hiukset välissä. Nää kuvat on toukokuulta, mutta toimii tähän päiväänkin. Mikähän silloin hymyilytti.

Olen kuullut liikaa vauhdista
teeskennellyt etten välitä
Lupauksia korviemme välissä
en enää jaksa ymmärtää
niitä, jotka eivät välitä

Hengitä minulle kahleet
jotten enää pääsisi kaatumaan
Hengitä minulle siteet
jotten enää pääsisi pois

Mutta miksi et ymmärrä
tuulta, joka laulaa samalla kielellä
Miksi et näe
vettä joka aaltoilee ylitsesi joka ikinen aamu
Olet liian heikko
kuulemaan haavasi
ja näkemään mahdollisuuden 

Mutta ethän sinä ole heikko