taistellut hullunlailla
ja väistänyt tieltä
Olet väsynyt;
nähnyt jo kaiken kauneimman
kokenut kaiken rummimman
Mutta anna minun näyttää
ettei kaiken tarvitse
olla mustavalkoista
En ole kerennyt kirjoittaa. Tai olen, paljonkin, mutta en tänne. Koska ei ole ollut nettiä. Nyt istun uuden kodin lattialla ja hymyilen. Mulla oli hyvä viikonloppu. Vanhemmat ja veli oli täällä. Tuntu hyvältä, kun ei ollut yksin. Ja tuntuu edelleen. Värjäsin hiukset välissä. Nää kuvat on toukokuulta, mutta toimii tähän päiväänkin. Mikähän silloin hymyilytti.
Olen kuullut liikaa vauhdista
teeskennellyt etten välitä
Lupauksia korviemme välissä
en enää jaksa ymmärtää
niitä, jotka eivät välitä
Hengitä minulle kahleet
jotten enää pääsisi kaatumaan
Hengitä minulle siteet
jotten enää pääsisi pois
Mutta miksi et ymmärrä
tuulta, joka laulaa samalla kielellä
Miksi et näe
vettä joka aaltoilee ylitsesi joka ikinen aamu
Olet liian heikko
kuulemaan haavasi
ja näkemään mahdollisuuden
Mutta ethän sinä ole heikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti