torstai 15. marraskuuta 2012

Hippusia tuulesta sateen aikaan

Liian paljon, liian vähän.

Väärään aikaan, väärässä paikassa.

Ei me osata elää - eikä lentää.


Sinä olet liian kiinni sinun vanhassa kuviossa.

Etkä uskalla nostaa minua käsivarsillesi.

Ja edelleen minä odotan ovesi takana sormet jäässä.



Minä odotan niin kauan, että sinä tiedät.

Ehkä haet minut sisään, ehkä karkaat ikkunasta, ehkä vaihdat lukon.

Mutta sinulla on avain tulla hakemaan minua.

 

Jos sinä haluat minut, halaa vain tuulta.

Sillä tässä minä olen, sinun luonasi.

Ripustumassa viimeiseen toiveeseen mielessäni.


Että jos sinä vain tulisit ja valitsisit minut.

Vaikka tuulisin väärään suuntaan, sinä nojaisit minuun.

Ja minä pysähtyisin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti