keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Hengitä sadetta
Ulkona on kaunis ilma. Olet viileä hengähdys kasvoillani. Saat minut ajattelemaan kuinka paljon pelkään. Ja kuinka hereillä maailma on. Minun on luotettava.
Johonkin.
Jossakin.
Virtaava vesi pian jäässä, se alkaa lepoon ja taistoon samaan aikaan. Sinä et näe kuinka minä ajattelen. Enkä tahdo sinun. Koska minä tahdon sinun. Jäävän.
Ja joskus.
Ehkä jossain.
Yöllä satoi lunta. Heittelit hiutaleita minun kasvoilleni. Puhalsit uniin untuvia. Olin sylissäsi jälleen aamulla ja maailman hymy hengitti kanssani samaa ilmaa. Jäin paikoilleni.
Vieläkin.
Olet.
Ja minä tahdoin tanssia kanssasi vielä yhden tanssin. Viimeisen. Ja hukkua kyyneliin jotka soimaa minun poskiani. Muistoissa. Ehkä sinä itkit poskilleni sateen.
Vaikkakin.
Ethän sinä itke.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Kotiin
Koulussa mä nauroin kun opettaja sanoi pokkana tajuamatta jälkeenpäinkään, että "Kasvatetaan siemenet taimeniksi", samaan aikaan kun taululla luki "taimiksi".
Mä nauroin myös kun joku kysyin "Mikä on puikulaperuna?". Lisää sain nauraa kun opettajan pettämätön selitys oli "Sellanen tosi hyvä peruna, jota syödään poronkäristyksen kanssa." Selvästi Lappi-ihmisiä tuo meidän opettaja. Itsehän olisin toki vastannut että puikulan mallinen peruna, mutta käyhän se noinkin.
Ruokailun jälkeen mä hymyilin, kun oli enää kolme tuntia koulua.
Koulun jälkeen mä hymyilin jo niin leveästi, että käskin itteäni hillittemään. Pyöräillessäni mäkeä ylös se ei kuitenkaan onnistunu, koska muistin, että pääsen kauhu-mäestä eroon yli viikoksi!
Kämpillä päätin ottaa ensin lepiä ja sitten pakata. Katsoin kaks jaksoa Brison Breakia jonka alotin ihan vasta alusta ja nukahdin. Päätin ottaa päikkärit, mutten saanutkaan unta. Pienen viltin alla oleskelun jälkeen särki päätä. Särkee muuten edelleen.
Tiskasin ja heitin vanhat kukat menemään. Kirosin kun kukaan ei oo vieläkään tiskannut peltiä, jota oli käyttänyt ja joka on aina tiellä. Olin vahingoniloinen, kun keittiön valo räpsii, eikä minun tarvi sitä katsella ja murehtia.
Hymyilin taas kun mietin: enää yksi päivä ja sitten kotiin.
Mä nauroin myös kun joku kysyin "Mikä on puikulaperuna?". Lisää sain nauraa kun opettajan pettämätön selitys oli "Sellanen tosi hyvä peruna, jota syödään poronkäristyksen kanssa." Selvästi Lappi-ihmisiä tuo meidän opettaja. Itsehän olisin toki vastannut että puikulan mallinen peruna, mutta käyhän se noinkin.
Ruokailun jälkeen mä hymyilin, kun oli enää kolme tuntia koulua.
Koulun jälkeen mä hymyilin jo niin leveästi, että käskin itteäni hillittemään. Pyöräillessäni mäkeä ylös se ei kuitenkaan onnistunu, koska muistin, että pääsen kauhu-mäestä eroon yli viikoksi!
Kämpillä päätin ottaa ensin lepiä ja sitten pakata. Katsoin kaks jaksoa Brison Breakia jonka alotin ihan vasta alusta ja nukahdin. Päätin ottaa päikkärit, mutten saanutkaan unta. Pienen viltin alla oleskelun jälkeen särki päätä. Särkee muuten edelleen.
Tiskasin ja heitin vanhat kukat menemään. Kirosin kun kukaan ei oo vieläkään tiskannut peltiä, jota oli käyttänyt ja joka on aina tiellä. Olin vahingoniloinen, kun keittiön valo räpsii, eikä minun tarvi sitä katsella ja murehtia.
Hymyilin taas kun mietin: enää yksi päivä ja sitten kotiin.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Entä jos näkisitkin, auringon sateen takana?
sinä lähdet
ja jätät kyyneleet minun silmiini
sinä lähdet
ja annat mukaani ikävän
sinä lähdet
ja viet mennessäsi palan minua
sinua minä rakastan
auringonnoususta toiseen
Pakkasin illalla laukun
pakkasin kaiken tärkeimmän
olit yöllä ryöminyt ulos
jättäen tilalle lapun
"Ei muistella pahalla."
Sorruin rappukäytävään
enkä halunnut lähteä
Jättäen arvet
ja tuulesta haavan
Jättäen meren kuohun
ja rannoille rakkaat
minä seilaan jonnekin kauas
jättäen kaiken
jonka halusin nähdä
Kuvat on Varjan käsialaa kaikki. Viikonloppu oli ihana hänen luonaan. Varja myös laitto mulle tän uuden tukan! Ruoka oli ihanaa, vanhanaikaista meidän omaa chili con carnea olikin ollut jo ikävä. Uusia ihanuuksiakin löytyi kolmen kirpputorin kierrokselta eli kuvissa näkyvät kengät 8 euroa ja samanhintainen kuvissa näkyvä reppu. Lisäksi tällä hetkellä päällä oleva maailman kivoin vaaleanpunainen poncho huimalla hinnalla 2,50. Niin oli lämmin olo ja kodilta tuntui, että lähtisin vaikka heti uudestaan! Kaikissa runoissa teemana lähteminen, niinkuin kuvissakin, koska se tässä nyt on ollut päällimäisenä mielessä. Lähteminen ja ikävä. Mutta täytyyhän siitä osata vain olla kiitollinen, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joita kaipaa, ja joiden luona on kokonainen ja ehjä. Tänään kiitetään ystävistä, perheestä ja rakkaista.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Ajatus siitä, että jonkun täytyy muuttua
Mulla särkee päätä ja on paha olo mutta mä kirjotan nyt silti. A) alotin tän jo lauantaina B) en oo kirjottanu pitkään aikaan C) mulla ei oo mitään käsitystä siitä mitä tekisin seuraavaksi.
Perjantaina kaveri vei mut hohtokeilaamaan. Oli siistiä! En oo ikinä ennen keilannu ja olin ihan huono, mutta ei mua haitannu. Se oli hauskaa ja siellä oli musiikkia. Vieressä oleva työntekijä yritti vittuilla mulle siitä ku en käyttäny hullusti voimaa siihen. Oli jännä huomata, ettei siihen tarvi voimaa, vaan ainoastaan osua oikeaan kohtaan.
Keilaamisessa tuli jano, joten lähdettiin lonkerolle. Ja sitten! Kello oli alta yhdeksän, porukkaa ei ollu paljon yhtään (huomaa kello), ovessa ei lukenu mitään ja kun paperit katottiin ilmotettiin ettei tänne oo asiaa. Ennenku olin ees tilannu. Baari oli sitten k-20 ja olisihan se hirmu kamalaa ollut että yksi 19-v ois tullu sinne juomaan yhden juoman ALTA KELLO YHDEKSÄN.
Mutta joo, vaihdoimme toiseen baariin, jossa ei edes kysytty papereita, juomaan lonkeromme. Siinä istuskellessamme alettiin puhua, että olis vähän nälkä ja kaveri kerto, että tietää yhen paikan missä on sairaan hyvää jäätelöä ja hyvät ruuat. Niinhän ne olikin hyvät hampparit ja vaikka oli aivan täynnä, jäätelö maistu tosi hyvältä! Sen jälkeen ei kyllä enää maistunut lonkero hyvältä :p
Täydellä mahalla lähdin sitten pyöräilemään takasin kämpille pimenevässä illassa. Poljin lujaa ja täytyy myöntää, että välillä vähän pelotti. Neulamäen mäki meinas tappaa mut 100-0 mutta sitten mä voitinkin sen! Jano oli jäätävä ja uni maistui heti.
Lauantaina menin tälle samalle kaverille alotteleen. Sillä oli vasta synttärit ja äskettäin muutti uuteen kämppään. En oo vielä käynyt siellä, joten tein hälle vieressä näkyvän tuparilahjan. Pieni ja koruton mutta siitä tuli ihan hauska. Kaikki löytyi kämpiltä. Ja siinä on ideaakin.
Sisällä on leipomiani kaneli-vaniljapikkuleipiä. Pitäähän hätävara olla. Koristeena on mun tekemästä kimpusta tuota vihreää, minkä nimeä en nyt millään muista. Opiskellaan siis
molemmat puutarhureiksi, joten ajattelin sen olevan kiva lisä. Tekstinä toimii "Home is the place where one is whole" mikä oli mun mielestä kaunis. Ja totta.
Oli hauska väsertää tuo. Tuli itselle niin hyvä mieli. Oli jotain pikkujuttua mihin keskittyä. Ja kaveri tykkäs pikkuleivistä.
Alotteluiden jälkeen suunnattiin tietenkin baariin. Ensimmäistä kertaa Kuopiossa uskaltauduin lähteä, koska olihan mulla hyvää seuraa. Fiilistelin halpoja juomia (oon tottunut että drinkki maksaa 6,5 ja shotti 5,0 ja kun sain shotin ja drinkin hintaan 5,5 niin olin riemuissani!). Kaveri ei meinannut ensin yhtään innostua ja tanssia, mutta sainpa lopulta ylipuhuttua. Tai humala sai. Tarjosin tälle tietenkin myös myöhästyneen synttäridrinkin.
Oli kiva ilta ja hyvä humala ja koska oli hyvä humala, en tientenkään malttanut mieltäni kun puhelimeen vastattiin "Kuopion taksilla on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa linjalla" vaan lähdin kävelemään erään herrasmiehen kanssa, joka oli menossa vähän samalle suunnalle, mutta ei oikeastaan yhtään kuitenkaan. Vasta hetken päästä huomasin, että tihuuttaa vettä, matkaakin oli n. 4 km.
Kotona katsoin kelloa, katsoinko oikein kun se näytti puoli kuutta tai kuutta, en ole enää varma. Uni tuli heti. Aamulla heräsin pari kertaa mutta jatkoin unia. Puoli neljältä päätin ryhdistäytyä. Päätin myös, ettei tarvi ihan heti lähteä uudestaan. Vähän tuntui flussaakin melkein olevan. En lukenut tämän päivän tenttiin.
Sitten oli loppupäivä ikävä ja tämä päivä ikävää. Tänään piirsin alla olevan kuvan. Olkoon siinä jokaiselle ajatusta hetkeksi. Työn nimen lisäsin siihen gimpillä. En jaksa lukea tätä enää läpi, anteeksi kirjoitus- ja ajatusvirheistä. Lähden potemaan päänsärkyä. Naamakuvat lauantailta, kauppaan lähdössä alottelujuomia hakemaan ja valmiina lähtöön. Toisin sanoen meikittä ja meikissä.
Päänsärky->
Perjantaina kaveri vei mut hohtokeilaamaan. Oli siistiä! En oo ikinä ennen keilannu ja olin ihan huono, mutta ei mua haitannu. Se oli hauskaa ja siellä oli musiikkia. Vieressä oleva työntekijä yritti vittuilla mulle siitä ku en käyttäny hullusti voimaa siihen. Oli jännä huomata, ettei siihen tarvi voimaa, vaan ainoastaan osua oikeaan kohtaan.
Keilaamisessa tuli jano, joten lähdettiin lonkerolle. Ja sitten! Kello oli alta yhdeksän, porukkaa ei ollu paljon yhtään (huomaa kello), ovessa ei lukenu mitään ja kun paperit katottiin ilmotettiin ettei tänne oo asiaa. Ennenku olin ees tilannu. Baari oli sitten k-20 ja olisihan se hirmu kamalaa ollut että yksi 19-v ois tullu sinne juomaan yhden juoman ALTA KELLO YHDEKSÄN.
Mutta joo, vaihdoimme toiseen baariin, jossa ei edes kysytty papereita, juomaan lonkeromme. Siinä istuskellessamme alettiin puhua, että olis vähän nälkä ja kaveri kerto, että tietää yhen paikan missä on sairaan hyvää jäätelöä ja hyvät ruuat. Niinhän ne olikin hyvät hampparit ja vaikka oli aivan täynnä, jäätelö maistu tosi hyvältä! Sen jälkeen ei kyllä enää maistunut lonkero hyvältä :p
Täydellä mahalla lähdin sitten pyöräilemään takasin kämpille pimenevässä illassa. Poljin lujaa ja täytyy myöntää, että välillä vähän pelotti. Neulamäen mäki meinas tappaa mut 100-0 mutta sitten mä voitinkin sen! Jano oli jäätävä ja uni maistui heti.Lauantaina menin tälle samalle kaverille alotteleen. Sillä oli vasta synttärit ja äskettäin muutti uuteen kämppään. En oo vielä käynyt siellä, joten tein hälle vieressä näkyvän tuparilahjan. Pieni ja koruton mutta siitä tuli ihan hauska. Kaikki löytyi kämpiltä. Ja siinä on ideaakin.
Sisällä on leipomiani kaneli-vaniljapikkuleipiä. Pitäähän hätävara olla. Koristeena on mun tekemästä kimpusta tuota vihreää, minkä nimeä en nyt millään muista. Opiskellaan siis
molemmat puutarhureiksi, joten ajattelin sen olevan kiva lisä. Tekstinä toimii "Home is the place where one is whole" mikä oli mun mielestä kaunis. Ja totta.
Oli hauska väsertää tuo. Tuli itselle niin hyvä mieli. Oli jotain pikkujuttua mihin keskittyä. Ja kaveri tykkäs pikkuleivistä.
Alotteluiden jälkeen suunnattiin tietenkin baariin. Ensimmäistä kertaa Kuopiossa uskaltauduin lähteä, koska olihan mulla hyvää seuraa. Fiilistelin halpoja juomia (oon tottunut että drinkki maksaa 6,5 ja shotti 5,0 ja kun sain shotin ja drinkin hintaan 5,5 niin olin riemuissani!). Kaveri ei meinannut ensin yhtään innostua ja tanssia, mutta sainpa lopulta ylipuhuttua. Tai humala sai. Tarjosin tälle tietenkin myös myöhästyneen synttäridrinkin.
Oli kiva ilta ja hyvä humala ja koska oli hyvä humala, en tientenkään malttanut mieltäni kun puhelimeen vastattiin "Kuopion taksilla on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa linjalla" vaan lähdin kävelemään erään herrasmiehen kanssa, joka oli menossa vähän samalle suunnalle, mutta ei oikeastaan yhtään kuitenkaan. Vasta hetken päästä huomasin, että tihuuttaa vettä, matkaakin oli n. 4 km.
Sitten oli loppupäivä ikävä ja tämä päivä ikävää. Tänään piirsin alla olevan kuvan. Olkoon siinä jokaiselle ajatusta hetkeksi. Työn nimen lisäsin siihen gimpillä. En jaksa lukea tätä enää läpi, anteeksi kirjoitus- ja ajatusvirheistä. Lähden potemaan päänsärkyä. Naamakuvat lauantailta, kauppaan lähdössä alottelujuomia hakemaan ja valmiina lähtöön. Toisin sanoen meikittä ja meikissä.
Päänsärky->
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Viekas kuin kettu, metsän kuningas on karhu
Untuvapeite minun pääni päällä
vedä se korville, vedä se varpaille
peittele minut tuttuun ääneesi
lue iltasatu, lue toinen
Peittele minut untuvilla
Hyvästi sano, ja jatka matkaa
Peittele minut mustaan multaan
Oletko jo löytänyt
tien joka vie sinua
Muttei perille
Puussa on juuret
jotta se jaksaisi seisoa
ja kurottaa kohti taivasta
Älä katkaise sen latvaa
- ei se halua levitä
Haluan olla
vain piilossa kuusen alla
kurottaa alas latvasta
tipahtaa
Enkä näyttäytyä kellekään
tälläisenä
epätäydellisyytenä
Pelkäätkö sinä
jääväsi kiinni
vai lähteväsi
liian aikaisin?
Kaipaatko sinä
tönäisyn tuuleen
vai aiotko jatkaa
putoamista?
vedä se korville, vedä se varpaille
peittele minut tuttuun ääneesi
lue iltasatu, lue toinen
Peittele minut untuvilla
Hyvästi sano, ja jatka matkaa
Peittele minut mustaan multaan
Oletko jo löytänyt
tien joka vie sinua
Muttei perille
Puussa on juuret
jotta se jaksaisi seisoa
ja kurottaa kohti taivasta
Älä katkaise sen latvaa
- ei se halua levitä
Haluan olla
vain piilossa kuusen alla
kurottaa alas latvasta
tipahtaa
Enkä näyttäytyä kellekään
tälläisenä
epätäydellisyytenä
jääväsi kiinni
vai lähteväsi
liian aikaisin?
Kaipaatko sinä
tönäisyn tuuleen
vai aiotko jatkaa
putoamista?
Kuka jättää nimen
elämänkertaan
kenen elämä repäistään irti
heitetään roskakoriin
ja tehdään kaikkemme
Vain unohtaaksemme
Ota aikakone käyttöösi
valitse paikka ja aika ja seura
matkusta minne ikinä haluatkin
Mieti hetki
- haluatko vielä palata entiseen?
Minä lepään nyt
alla sängyn
jottei sänky olisi niin yksin
Ja sinä
sängyn päällä
jotta et tuntisi minua
Mutta minä raavin sängynpohjaa
ja aamulla et ole enää luonani
Kuvat vuodelta 2007
maanantai 24. syyskuuta 2012
Olla viesti
Päälläni on sateenvarjo
jotta voisin nähdä
vähemmän
Päälläni on sateenvarjo
jotta en tuntisi
niin paljon
Päälläni on sateenvarjo
harhakuvana
ja katumuksena
Mä olen samaan aikaan niin onnellinen ja niin surullinen. Mä olen samaan aikaan niin kiitollinen ja niin tyytymätön. Mä itken ja hymyilen samaan aikaan.
M u n s i s ä l l ä k u o h u u .
Voi jos voisit lakata hetkeksi meri. Olen väsynyt, ojenna minulle pelastusköysi. Olen turta ja täynnä elämää. Haluan tehdä jotain ja en pysty. Kuuluuko kaiken olla niin vaikeaa? Kuuluuko kaiken olla niin hankalaa? Kuuluuko?
Jos saisin vastauksia kysymyksiin. Miksi mä olen niin surullinen. Onko tää vaan joku vaihe. Miksi mä itken. Kuka mä oon. Miksi nykyään on niin hankala sanoa kellekään heipat. Vaikka tiedän, että me nähdään taas uudestaan ja uudestaan.
Mä haluan tähän jonkun muutoksen. Mä tarvin tähän jonkun muutoksen.
Mutta muutoksistahan tää johtuu.
Enkä mä enää tiedä mitä sanoa. Tai mitä uskallan toivoa. Onneksi mä silti uskon, lähimmäisiin.
Itke mun puolesta
lasipallossa
Itke mun puolesta
toisella puolen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















