Vain vanhoja kuvia...

 

...muistuttamassa onnellisista hetkistä.

Viekas kuin kettu, metsän kuningas on karhu

Untuvapeite minun pääni päällä
vedä se korville, vedä se varpaille
peittele minut tuttuun ääneesi
lue iltasatu, lue toinen
Peittele minut untuvilla
Hyvästi sano, ja jatka matkaa
Peittele minut mustaan multaan

Oletko jo löytänyt
tien joka vie sinua
Muttei perille

Puussa on juuret
jotta se jaksaisi seisoa
ja kurottaa kohti taivasta

Älä katkaise sen latvaa
- ei se halua levitä

Haluan olla
vain piilossa kuusen alla
kurottaa alas latvasta
tipahtaa
Enkä näyttäytyä kellekään
tälläisenä
epätäydellisyytenä

 

Pelkäätkö sinä
jääväsi kiinni
vai lähteväsi
liian aikaisin?

Kaipaatko sinä
tönäisyn tuuleen
vai aiotko jatkaa
putoamista?

 

Kuka jättää nimen

elämänkertaan

kenen elämä repäistään irti

heitetään roskakoriin

ja tehdään kaikkemme

Vain unohtaaksemme

Ota aikakone käyttöösi

valitse paikka ja aika ja seura

matkusta minne ikinä haluatkin

Mieti hetki

- haluatko vielä palata entiseen?

Minä lepään nyt

alla sängyn

jottei sänky olisi niin yksin

Ja sinä

sängyn päällä

jotta et tuntisi minua

Mutta minä raavin sängynpohjaa

ja aamulla et ole enää luonani

Kuvat vuodelta 2007

Olla viesti

Päälläni on sateenvarjo

jotta voisin nähdä

vähemmän

Päälläni on sateenvarjo

jotta en tuntisi

niin paljon

Päälläni on sateenvarjo

harhakuvana

ja katumuksena

Mä olen samaan aikaan niin onnellinen ja niin surullinen. Mä olen samaan aikaan niin kiitollinen ja niin tyytymätön. Mä itken ja hymyilen samaan aikaan.

M  u  n     s  i  s  ä  l  l  ä     k  u  o  h  u  u  .

Voi jos voisit lakata hetkeksi meri. Olen väsynyt, ojenna minulle pelastusköysi. Olen turta ja täynnä elämää. Haluan tehdä jotain ja en pysty. Kuuluuko kaiken olla niin vaikeaa? Kuuluuko kaiken olla niin hankalaa? Kuuluuko?

Jos saisin vastauksia kysymyksiin. Miksi mä olen niin surullinen. Onko tää vaan joku vaihe. Miksi mä itken. Kuka mä oon. Miksi nykyään on niin hankala sanoa kellekään heipat. Vaikka tiedän, että me nähdään taas uudestaan ja uudestaan.

Mä haluan tähän jonkun muutoksen. Mä tarvin tähän jonkun muutoksen.

Mutta muutoksistahan tää johtuu.

Enkä mä enää tiedä mitä sanoa. Tai mitä uskallan toivoa. Onneksi mä silti uskon, lähimmäisiin.

Itke mun puolesta

lasipallossa

Itke mun puolesta

toisella puolen

Rakkaustarina

Heti kun mä näin sut, mä ihastuin. Mä katsoin sun solakkaa ja pitkää vartaloa ihaillen. Sä näytit niin vahvalta ja rohkealta. Täysin omantiensäkulkijalta. Sussa oli jotain sellaista, joka lumos mut täysin. Mä pyörin paikallani ja mietin mitä tekisin sun kanssa. Lähdin jo poiskin sun luota, mutta silti sun luokse oli niin helppo palata. Mä kuvittelin miltä sä näyttäisit mun kotona. Sillon mä en enää pystyny luopuun susta. Mä kaappasin sut mun syliin siltä seisomalta.

Jo kotimatkalla mä sain susta pitkäaikaisen toverin. Nyt mä ihailen sua mun huoneen lattialla. Mä vain toivon, että sä pysyisit mun luona virkeenä pitkään. Mä toivon etten tukehduta sua.

 Mun ikioma Zamioculcas zamiifolia, palmuvehka.

siellä täällä ja tänään

Rautatieasemalla
katse kohtaa tutut silmät
juokset toisen kaulaan
- ja olet kotona

Se hyvä tunne sisällä, kun tunnet lämmön vaikka onkin vähän koleaa. Sellainen hetki, joka saa sinut hetkeksi miettimään, milloin viimeksi olet ollut niin onnellinen. Ajatus siitä, että kellon pitäisi liikkua ainakin puolet hitaampaa ja mieluusti vielä hitaampaa.

Toiveita ja odotuksia edessä. Muistoja ja hymyjä takana.

Olin viikonloppuna Porvoossa siskon luona ja ihanan ystäväni kanssa Helsingissä seikkailemassa ja Nickelbackin keikalla. Torstaina sisko tulee jo tänne ja ens viikonlopuksi on varattu mökki Kuopiosta jonkun matkan päähän. Koko perhe on koolla perjantaista sunnuntaihin, enkä malta odottaa.

Lokakuussa saatan lähteä Raaheen kattoon ystävää. Sonata Arctica tulee Kuopioon ja julkaistaan kirjoituskilpailun voittajat. Ja ennenkaikkea syysloma ja Lappikin odottaa jo ens kuussa. Ehkä ystävä tai parikin osuu tänne, ainakin lippua voi pitää korkealla.

Marraskuussa joulu jo lähenee. Ostellaan joululahjoja. Kai täälläkin on jo talvi. Lähdetään ehkä Helsinkiin viikonlopuksi. Runoistani pitäis tulla kirjallista palautetta (voi juku!) ja se tuntuu hyvältä.

Joulukuu ja pitkästä aikaa koko perhe jouluna koolla. Tarvitseeko edes mainita; mökki, lunta, paljon paljon ruokaa, kynttilöitä, tunnelmaa, joulusauna.............En jatkakaan listaa, koska aloin liikaa haaveilemaan. Kuitenki, siellä se edessä häämöttää.

Vuoden alusta alan jo haaveilla, että saisin ehkä omaa yksiötä joskus lähiaikoina ja ainaki Suuri Runokilpailu käydään. Sitä odotan kyllä kans niin kovin.

Mutta hui. Meninpä pitkälle. Ehkä joskus on hyvä miettiä kauas. Hyviä juttuja. Ja ehkä joskus on hyvä muistella kauas taakse. Hymyjä, naurua ja helppoa elämää. Kunhan ei jää kumpaakaan kiinni, niin ne vahvistaa meitä ihmisinä. Jokaisella on oma tarina menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa.

Menneisyyttä Porvoosta lauantailta muokkaamattomana minttukaakaolla.

Näin me leivotaan

Lähde kauppaan.

Katso postilaatikko.

Peru pyykkivuoro.

Huomaa kaupassa ettet katsonut reseptiä.

Soita ihmiselle, jonka toivot pääsevän nettiin.

Osta kananmunia, kinkkusuikaleita, tiivistemehua ja kuohukermaa.

Ole iloinen, että kämpiltä löytyy vehnäjauhoja, vettä, voita, juustoa ja aurajuustomurua.

Matkalla kotiin mieti, että eihän sulla oo kaulinta.

Katso postilaatikko.

Kaiva ylläluetellut tavarat pöydälle. Ja kulho.

Anna voin vähän lämmetä. Pilko 125g paloiksi, 125g siivuiksi.

Mittaa 5dl vehnäjauhoja kulhoon.

Runno mukaan voinpalat. Älä siivuja.

Katsokin, että taikina on murumaista.

Lisää joukkoon kylmää vettä n. 1,5dl.

Älä vaivaa, ettei taikinasta tule tahmeaa.

Kun nyt kuitenkin vaivasit, kiroa kun joka puolella on taikinaa.

Kun vihdoin pääset eroon suurimmasta osasta taikinaa kätesi ja kulhon välillä nosta kulho jääkaappiin.

Tee jotain hyödyllistä. Kuten kirjoita tyhjänpäiväistä blogitekstiä.

Käy tarkistamassa onko taikina jo jähmeää.

Ei se ole joten aloita täyte.

Ota pienempi kulho.

Pilko tomaatti ja heitä kulhoon.

Heitä mukaan sopivasti kinkkusuikaleita.

Raasta kulhoon myös juustoa.

Lisää mukaan jääkaapista aurajuustomurun loppu.

Vielä kermaa sopivasti ja sekoita seos.

Avaa maustekaappi ja tutki sen sisältöä. Mustapippuria, valkosipulijauhetta ja basilikaa seos ainakin kaipaa.

Heitä kulho jääkaappiin. Tarkista onko taikina jo jähmettynyt.

Ei se ole, joten palaa kirjoittamaan keskenjäänyttä blogitekstiäsi.

Levitä keittiön pöydälle jauhoja runsaalla kädellä koska et jaksa enää odottaa.

Ota taikina jääkaapista ja kaiva kulhosta jauhopedille.

Ota iso Karhun juomalasi ja ala kaulita taikinaa.

Kun saat sen levyksi, laita taikinan keskustaan viipaloimasi voi.

Taittele takinan reunat voin päälle.

Kauli taas levyksi ja taita taikina kolme kertaa.

Toista tämä ainakin kerran, mieluummin vaikka kahdesti ja sullo taikina takaisin kulhoon ja jääkaappiin.

Palaa taas jatkamaan blogitekstiäsi.

Jätä keittiö kaameaan kuntoon yllätykseksi kämppiksille ja huoneen ovi auki, että voit hihkaista vielä jatkavasi jos joku todella käy keittiössä.

Nappaa taikina jääkaapista. Kauli, taita kolmesti ja kauli ohueksi.

Laita uuni päälle 225 asteeseen.

Leikkaa kolmioita mielenmukaan. Tarkoituksena oli saada 15 kääröä, mutta saat 12.

Nappaa täyte jääkaapista ja laita lusikalla kolmion alalaitaan.

Jätä osa huvikseen tyhjiksi.

Kääri kolmiot rulliksi, aloittaen leveimmästä kohdasta.

Riko muna lasiin ja voitele rullat, jotka on leivinpaperin päällä pellillä.

Jätä osa huvikseen voitelematta.

Laita ensimmäinen pelti uuniin.

Pelkää 15 minuuttia teitkö kaiken oikein ja siivoa samalla keittiötä.

Valmista välipala ylimääräisestä munasta ja täytteen lopusta.

Etsi paniikissa patalappuja ja tyydy yhteen patalappuun ja lapaseen.

Nosta pelti uunista ja laita toinen tilalle.

Katso 15 minuuttia telkkaria ja nosta pelti pois.

Polta sormesi.

Laita uuni pois päältä.

Järkyty niistä, joita ei voideltu ja päätä voidella seuraavalla kerralla kaikki.

Työnnä voitelettomat takaisin uuniin pois mielestäsi.

Siirrä leivonnaiset hienolle muumitarjottimelle.

Kirjoita blogitekstiä, vain että saisit aloittamasi loppuun.

Ole ikävissäsi palaneesta sormesta.

Päätä, ettei se ole voitelemattomien vika, etteivät he ole kauniita ja hae heidätkin uunista.

Fiilistele täytettyjä ( tai täyttämättömiä) croissanttejasi yhdessä tai erikseen, juoman kanssa tai ilman.

Epävarmempi kuin eilen

Tiedätkö sen tunteen, kun puhelin soi ja sä pelkäät onko soittaja se kuka sä toivot sen eniten olevan? Ja kun se ei ole.

Tiedätkö sen tunteen, kun saat viestin ja et uskalla toivoa - mutta toivot silti - että lähettäjä olisi se, jota juuri mietit? Turhaan.

Tiedätkö sen tunteen kun lataat kaikki odotuksesi yhteen kysymykseen ja kun vastaus ei ole sitä mitä halusit sen olevan? Koska milloin olisi.

Tiedätkö sen tunteen, kun kerrot avoimesti miltä sinusta tuntuu, kaiken mitä päässäsi liikkuu - ja vastaukseksi saat ehkä kiitoksen? Jos edes sitä.

Ja mä toivoisin voivani lakata toivomasta liikaa. Lakata ajattelemasta väärin.

Mutta mä olen väärä ja täynnä vääriä ajatuksia. Enkä mä tiedä mitä mä odotin, liikaa sekin.

Sunnuntai-päivän tarina

Ulkona on kaunis ilma. Pitkästä aikaa aurinko paistaa. Pilvet tekee tilaa siniselle. Se saa hymyilemään ja miettimään kuinka onnekas sitä onkaan. Vähän aikaa voi keskittyä positiivisiin asioihin, unohtaa murheet ja olla vain. En jaksanu tänään meikata. Tuntu hyvältä ja pirteältä valmiiksi, niin ei tarvinnu. Mietin että tekisinkö hiuksilleni jotain. Tavallaan haluttais, tavallaan ei. Just nyt ne on kuitenki aika kivat.

Leivoin eilen pitkästä aikaa. Jaksoin kaupasta käydä hakemassa ainesosia. Nyt voi leipoa jatkossakin. Tykkään leipoa. Ja oli ihana syödä aamuapalan jälkkäriksi omenamuropiirakkaa. Otan pian toisen palan. Lakkasin myös kynnet, koska se on mukavaa. Idea muuttui ja sitten sitä ei enää oikein ollukaan. Eikai aina tarvi.

Jo näin lyhyessä ajassa oon kyllästyny soluasumiseen. Mä haluan oman kämpän. Mä haluan, että mulla käy vieraita. Mä en halua siivota toisten jälkiä. Mä en halua, että mun astioita lainataan ilman kysymistä. Mä en halua, että tiskipöytä jätetään lainehtimaan. Mä en halua, että roskapussi nostetaan pois ja jätetään lattialle. Mä en halua asua samassa kämpässä ihmisten kanssa, jotka ei ees moikkaa. Mä haluan löytää edes yhen mun neljästä veitsestä ku alan syömään. Mä en halua törmätä puolialastomaan mieheen, jonka nimeä en tiedä.

Mä haluan laittaa kukat ruokapöydälle. Mä haluan sisustaa. Mä haluan oman rauhan.

 

Enkä oo poistunu koko päivänä kämpiltä.

saamaton ja olematon

"Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you." 

Kiitos Varja tästä haasteesta, jonka sain ehkä tänä vuonna - keväällä - ja olen ollut niin saamaton ihminen - kuten aina olen - että tämän tekeminen on vain venynyt ja venynyt.

1. Nyt voit olla mitä ikinä haluat lopun elämääsi. Voit vaihtaa sukupuolta, aatteita, kansallisuutta ja halutessasi vaikka kokonaan eläinlajia. Millainen olet ja miksi?

 Tavallaan juuri nyt, kaipaisin elämää jonain eläimenä. Ensimmäisenä mieleen tulee gebardi, koska haluaisin pakoon. Olla nopea, voimakas ja kokonaan luonnon armoilla. Tavallaan pitäisin siitä. Kuitenkin, kyllä mä haluan olla tätä roskakuntaa - ihminen. Mulla on liikaa ajatuksia ja kirjottaminen pitää mut mukana tässä maailmassa. Ja vaikka musta olis ihana osata englantia kunnolla ja täten vois reissailla kaikkialla helpommin, kyllä mä silti haluan olla suomalainen. Ja totuus on, että mulla on hyvä elämä, ihana lapsuus, turvallinen nuoruus ja koko elämä edessä. On liian hankala ajatella, että muuttaisi jotain yhtä asiaa. Jo se muuttaisi niin paljon. Joten kyllä minä haluan olla ihan minä lopun elämääni.

2. Kerro täydellisin tarina, jonka olet kuullut tai keksi oma täydellinen kertomuksesi.

 Täydellisin tarina...Onko sellaista? Tarina, joka jättää ilmaan kysymyksiä sopivasti - ei liikaa. Tarina jonka loppu on yllättävä ja kun tarinan kuulee uudestaan siitä löytää aina vain loppua tukevia ratkaisuja jo alusta ja keskeltä. Ei tule mieleen mitään jonka nimetä.
 

3. Millaisia ystäväsi ovat?

 Jokainen on aivan erilainen, joten hankala vastata tähän kysymykseen yksimielisesti. Kaikissa yhteistä on, että ovat luotettavia ja heille uskaltaa puhua mieltä painavista asioista. He kaikki auttavat omalla tavallaan, yhteisenä piirteenä se, että ovat aitoja. Eri ystävän kanssa jutellaan eri tavalla tai eri asioista. Jokaisen kanssa on jotain yhteistä ja jotain eriä. Mun ystävät on maailman parhaita ja mulle tosi tärkeitä.

4. Mitä et haluaisi omistaa koskaan? Miksi?

 Tarantellaa tai jotain hämähäkkiä. Hyi. Pelkään. 
 

5. Kerro jotain hauskaa tänään tapahtunutta.

 Tänään ei oo tapahtunu vielä mitään, mikä ois naurattanu. Ehkä kerron eiliseltä; mun piti kantaa mehupurkki, täys murokulho, kaks vitamiinipilleriä ja tyhjä muki keittiöstä huoneeseen. Jotta saisin ne paremmin niin laitoin vitamiinitabletit mukiin ja sain kaikki kannettua hyvin. Aloin innoissani mussuttaa muroja kuonoon ja sitten tuli jano, joten kaadoin mehua lasiin ja join siitä ihan mielissäni. Aloin kattoon telkkaria ja hetken päästä miettiä, joko otin ne vitamiinit. Muistini nimittäin on vähän huono. Outo fiilis iski päälle ja sitten kurkkasin mukiin, jossa oli sameaa nestettä. Sitten vähän nauratti.

6. Mitkä marjat on parhaita?

 Mustikat ovat kyllä aivan ihania. Samoin hillat. Noista kahdesta tykkään eniten.

 

7. Millaista musiikkia et koskaan kuuntelisi ja miksi?

 En osaa tähän kyllä sanoa mitään. Mielialasta riippuen voi kuunnella ihan paskaakin musiikkia. Yleensäkin taustamusiikkina menee melkein mikä vain. En osaa vastata.

 

8. Mitä pidät meduusoista?

 Eipäs minulla ole mielipidettä tähän. Ne on kai aika ikäviä ku polttelee, mutta voi olla tosi kauniin näköisiä. En halua tuomita, kun ei ole kokemusta.

 

9. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?

 Halusin purkaa itseäni johonkin. Saada solmun auki. Ekan blogin - joka kuoli jo - aloin kirjottaa, koska salaa halusin että mun runoja luettais. Olihan se runoblogi. Nykyään kuitenkin kirjotan ihan itseni takia. Se tuo teitynlaista mielenrauhaa ja auttaa vapauttamaan ajatuksia.

 

10.Mitä ostit viimeksi?

 Suklaamuroja, maitoa, karkkia ja banaaneja. Viikonloppuhyvää raskaan kouluviikon jälkeen (;

 

11. Luettele viisi asiaa jotka vituttaa.

 Se, etten saa mitään tehtyä, enkä pysy päätöksissäni.

Se, etten liiku ikinä enkä harrasta mitään.

Se, että asun solussa ja kämppikset on sotkusia.

Se, että asun täällä kaukana kaikista ihanista ihmisistä.

Se, että oisin voinu jatkaa tätä listaa pidemmälleki.

Vankila ilman mieltä

Mä olen mun oman mieleni vankilassa. Riittämättömyyden tunne hiipii mieleeni. Joku saa minut ajattelemaan etten kelpaa. Etten osaa, etten uskalla, etten ole tarpeeksi hyvä. Toinen saa minut tuntemaan itseni kauniimmaksi kuin ikinä ennen. Oikeasti, kauniiksi.

Ja hiljaiset kuiskaukset muuttuvat huudoksi korvieni välissä. Mielikuvista tulee suurempi totuus kuin todellisuudesta. Ja minä luulen tietäväni, että minun kuuluisi osata ja haluta ja tehdä tiettyjä asioita tietyllä tavalla tiettyyn aikaan. Ja se hetki kun tajuan, ettei tarvitse, että se koko kuva on ollut harhaa, saa pelon, vihan, ahdistuksen ja toivon rintaan.

Enkä minä hetkessä muutu tästä paremmaksi. En viisaammaksi. En kokeneemmaksi. Minä olen minä juuriani myöten ja niin kauan kuin olen, hyvä. Sillä en minä halua muuttua. En sen uhalla, että muuttuisin jotenkin radikaalisti. Joten vähitellen, jos sitenkään.

Ei minun tarvitse mitään mitä en halua. Eikä minun tarvitse vaikka haluaisinkin.

Ja silti se pieni kunnianhimo rinnassa, se pieni liian suuri vastuuntunto ja järki.

Ja mulla vain on niin ikävä kaikkia.

Totuus kuin sata valetta

Mä olen alkanut kirjottaa useammin, mikä on hyvä. Syy siihen tosin on se, että on kovin tylsää. Mutta toisaalta kun miettii, kun on tylsää, pienemmät jututkin tuntuvat isommilta. Ja yksi lause, yksi hymy, yksi pieni asia voi pelastaa koko loppupäivän. Jos vain keskittyy oikeisiin asioihin. Muistelee hetkiä, jotka tuntuivat hyvältä. Tekee jotain, mistä on jo kauan tykännyt.

Ja niin mä lakkasin kynnet.

Ojenna kätesi.

Älä pelkää.

Tämä on aitoa.

Huomaat sen.

Kun otat minua kädestä.

Pidä minusta kiinni.

Aurinko.

Ja niin mä mietin, onko parempi elää hetki haaveessa, jos se tekee onnelliseksi, vai myöntää totuus itselleen, eikä enää koskaan palata siihen paikkaan mielessä, missä oli niin hyvä olla?

Amabilis regalis

 

Aina välillä, ei voi kuin teeskennellä olevansa joku toinen. Pienen hetken verran, maalata silmät mustiksi ja rakentaa maailmansa mielikuville. Leikkiä, että kaikki on hyvin. Teeskennellä olevansa vahva ja rohkea. Naamioitua hymyyn ja hyytävään katseeseen. Aseistettuna niiltä, jotka eivät välittäisi muutenkaan.

Päätin kuitenkin yrittää olla iloinen ja viihtyä. Koko pitkän viikonlopun.

Haluaisin kirjoittaa enemmän mutta sanat jäätyvät huulille. Haluaisin ymmärtää omia tunteitani ja tätä maailmaa edes vähän paremmin. Haluaisin oppia pois ennakkoluuloista ja vihamielisyydestä. Haluaisin löytää elämälle jonkun tarkoituksen. Haluaisin tuntea kuuluvani taas jonnekin. Haluaisin olla onnellinen. Niinkuin olin; ihan hetki sitten.

Ja kuulen ihmisten nauravan, kuulen heidän juttelevan, kuulen heidän olevan iloisia ja yhdessä. Enkä tahdo tätä enää.

Yritys jäi yritykseksi.